ILMESTYNYT 11.11.

 

Ainokaiseni

Murhalaulu

Mitä on ihminen

Jos Annikalta kysytään

Täytyy ajaa suoraan

Voi ei, vuodet kiitävät

Kohta olemme

Olen pahoillani, rakas Charlotta

Pääsky, pikku pääsky

Muistatko keinut?

 

 

Kuuntele/hanki:

Spotify 

Levykauppa X 

 

Kuvapaketti tästä.

 

 

Jussi Ojajärvi – laulu, soitto ja kone

Johnny (Kari) Lounela – kitaroita (2, 5, 6, 8)

Elina Niiranen – taustalaulu (1, 3, 4, 6, 9, 10)

Aleksi Itkonen – rummut ja perkussioita (1–3, 5–10)

Aino Holma – viulu (2, 3, 5, 7 ,10) ja taustalaulu (7)

Elina Honkonen – sello (2, 3, 5, 7, 10)

Markus Lampela – tinapilli ja matala pilli (3, 10)

 

Säv. san. sov. Ojajärvi, paitsi

10: san. Turkka Hautala

2, 5, 6, 8: sov. Ojajärvi & Lounela

7: sov. Ojajärvi & Itkonen

 

Äänitys Jussi sekä Johnny ja Aleksi

Miksaus Jussi, kommenttiapuna Johnny

Masterointi Jaakko Viitalähde ,

Virtalähde Mastering

 

Kannen kuvat Jussi sekä Merja Vedenjuoksu

Layout Aki Ala-Kokko, American Brothers

 

Tampere, Durham, Oulu

2009–2016

 

”Hyvää yötä, hyvää yötä!

Kätten pauketta nyt vaan!

Puk hän pysyy sanassaan.”

Ainokaiseni 

 

Jää läpi päivien harmaiden,

läpi syksyn ja horroksen.

Jää luokseni.

 

Mee, ja pimeät kuukaudet

ovat pitkät kuin vuodet,

vuosikymmenet.

 

Jää, mun silmäteräni,

ainokaiseni.

 

Ainokaiseni.

Ainokaiseni.

 

Kun meet, maa ei ehdi lakastua,

se mätänee paikoilleen,

niille sijoilleen.

 

Jää, oi jääthän viereeni,

silmäteräni, ainokaiseni.

 

Ainokaiseni.

Ainokaiseni.

 

 

 

Murhalaulu 

 

Joka kymmenes sekunti,

24 tuntia, 240 desibelin voimalla.

Yhtiöiden laivoilta syvyyspommeja.

Olen ihminen ja kapteeni

helvetinkoneessa.

 

Saatana pauhaa.

Miten voit nukkua

tässä melussa lainkaan?

Tiedän äänien rikkovan Jäämeren.

Kuka on syyllinen, sanohan.

 

Aamuöisin hyräilen murhalaulua.

Vaikka mieluummin kuvittelisin

uivia valaita.

Me tapamme, kun tahdomme,

ja nyt me tahdomme.

Teidän henkenne voi pelastaa

bensiiniautomme.

 

Saatana pauhaa.

Miten voit nukkua

tässä melussa lainkaan?

Tiedän äänien rikkovan Jäämeren.

Kuka on syyllinen, sanohan.

 

Saatana pauhaa.

Miten voit nukkua

tässä melussa lainkaan?

Tiedän äänien rikkovan Jäämeren,

rikkovan Jäämeren.

 

 

 

Mitä on ihminen

 

Matka alkaa, kun taivaan hyvä kuu

antaa valoaan.

Mutta sitten vene kaatuu.

Kuka pelastuu?

 

Vaellat pellolla, odotat rekkoja,

kannat mukana

yhtä pienenpientä muistoa

vaimosta.

 

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jolle sanoa ei osaa sanaakaan?

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jonka edessä sielu on hiljaa?

 

Toisen näytöksen alku

on vieras maa.

Viranomainen tulee sinua vastaan.

Ja kertoo, ettet saa ja mitä saat.

 

Mielenosoitus. Luminen pihamaa.

Mitä ne huutavat.

Miksi ne yöllä ampuivat

raketin ikkunaan?

 

Ja sitten kadulla mustat sotilaat.

Pellet ja sotilaat.

Hei! Tämä on jotenkin

todella outo maa.

 

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jolle sanoa ei osaa sanaakaan?

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jonka edessä sielu on hiljaa?

 

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jonka edessä sielu on hiljaa?

 

 

 

Jos Annikalta kysytään

 

Tulivuori jäi taas huomaamatta,

vaikka purkaus kuului taivaisiin.

Ja vaikka maa järisee

kuukaudesta kuukauteen,

se ei tuu uutisiin.

 

Jos Annikalta kysytään,

hän on vain vähän yksin.

Jos Annikaa pyytää selittään,

niin hän vain vaikenee täysin.

 

Ettekö ymmärrä?

Juuri nyt joen yläjuoksulla

pato rakoilee.

Kaikki on vialla.

Pommikuoppia sydämen paikalla.

Mitä mä nyt teen?

 

Jos Annikalta kysytään,

hän on vain vähän yksin.

Jos Annikaa pyytää selittään,

niin hän vain vaikenee täysin.

 

Jos Annikalta kysytään.

Jos Annikalta kysytään.

 

Kaikki on vialla.

Pommikuoppia sydämen paikalla.

 

 

 

Täytyy ajaa suoraan

 

Täytyy ajaa suoraan,

ettei ojaan suistuta.

Jos näet, että nukahdan,

hereille muistuta.

Minä olen hengissä,

tämä on henkilöautoilua.

 

Itsestään selvää ei oo

mikään milloinkaan.

Sinä ole siinä,

mikä ihme se onkaan,

eikö vain?

Tämä on elämä, ja tuolla

kuolema vilkuttaa.

 

Tiellä kesken kaiken iskee pelko.

Jospa vahingossa ratti kääntyy.

Pakko uskaltaa,

ja vain ajaa suoraan.

 

Kesäretki mummolaan

tai töihin Nakkilaan.

Kesäretki Nakkilaan

tai töihin mummolaan.

No pöhlö pöhlö,

se vaan mua naurattaa,

että kun saa

vielä matkustaa.

 

Tiellä kesken kaiken iskee pelko.

Jospa vahingossa ratti kääntyy.

Pakko uskaltaa,

ja vain ajaa suoraan.

 

Ajaa suoraan.

Ajaa suoraan.

 

 

 

Voi ei, vuodet kiitävät 

 

Saat vielä hetken elää.

Rakastutko vielä kerran

vai aloitatko heti jotain

vaarallisia harrastuksia?

 

Saat vielä hetken elää.

Kuunteletko linnunlaulua

vai huminaa kaupungista,

jonne kaltaisesi vaeltavat?

 

Voi ei, vuodet kiitävät.

Jonkun muun syntymäpäivä!

Seis, seis, jäisin tässä kyydistä!

Onko teillä laskuvarjoja?

 

Kuunteletko linnunlaulua

vai huminaa kaupungista,

jonne kaltaisesi vaeltavat?

 

Saat vielä hetken elää.

Sinulla on kaikki aika, eikä mitään.

Niinkö se käy?

Aika kului, kunnes pakeni.

 

Voi ei, vuodet kiitävät.

Jonkun muun syntymäpäivä!

Seis, seis, jäisin tässä kyydistä!

Onko teillä laskuvarjoja?

 

Du-du-dud-du-dud-duu-du-du!

 

Voi ei, vuodet kiitävät.

Jonkun muun syntymäpäivä!

Syntymäpäivä…

Syntymäpäivä?

Syntymäpäivä.

 

 

 

Kohta olemme 

 

Säikähdämme laukauksen ääntä.

Se oli kellon viisari.

Säpsähtelemme keskellä yötä.

Nukahdamme hetkeksi.

 

Aurinko!

 

Aika meidät ohittaa.

Eilen olimme paljon nuoremmat.

Aika meidät ohittaa.

Kohta olemme puun juurella.

 

Varjomme käyvät kohteliaiksi.

Kumartavat kauniisti.

Ottavat kädestä kumpaakin kiinni.

Katson vielä taakseni.

 

Aika meidät ohittaa.

Eilen olimme paljon nuoremmat.

Aika meidät ohittaa.

Kohta olemme puun juurella.

Aika meidät ohittaa.

Kohta olemme puun juurella.

 

 

 

Olen pahoillani, rakas Charlotta 

 

Sitten, kun oot tarpeeksi vanha,

ja minä olen ruohoa asvaltin raossa,

voit ymmärtää jo näitä sanoja

niiltä päiviltä, kun suuren linjan käänne

oli tapahtumassa

ja kun taisteleva humanisti

usein mietti luovuttamista.

 

Ne ovat lämmintä metallia,

johtajia parrasvaloissa.

Nyt iltalehden toimituksessa

ja nyt konsultteja liukuhihnalla.

Ne ovat lämmintä metallia.

Ne ovat uskolilnen lakeija.

Nyt ne ovat viattomia,

toimivat vain niin kuin pitää toimia.

 

(Charlotta!)

 

Sitten, kun oot tarpeeksi vanha,

ja minä olen ruohoa asvaltin raossa,

voit ymmärtää jo näitä sanoja

niiltä päiviltä, kun hetken verran

esitettiin huolestunutta.

Mutta raha tuoksui aina enemmän

enimmäkseen rahalta.

 

Ne ovat lämmintä metallia,

ne ovat kilpaurheilijoita,

ne tottelevat euroviisuissa,

ne ovat paperisilppua ja

ne ovat lämmintä metallia,

ovat vaihdettava valuutta,

ovat mairea ministeri ja

ovat oikealla puolella.

 

Ne ovat lämmintä metallia,

toimivat vain niin kuin pitää toimia.

Niitä on jo mahdotonta torjua.

Olen pahoillani, rakas Charlotta.

 

Ne ovat lämmintä metallia.

Olen pahoillani, rakas Charlotta.

 

(Charlotta, Charlotta!)

 

 

 

Pääsky, pikku pääsky

 

Nyt, kun olen pronssipatsas,

näen kaupungin varjokulmiin.

Näen, kuinka he taistelevat hiljaisesti.

 

Vietkö heille kultahileen

kulmiltani, viethän pian?

Huomenna saat jalokivet rinnastani.

 

Pääsky, pikku pääsky,

etkö jäisi vielä?

Minun pienin lintuni,

olet suurin sankari.

Pääsky, pikku pääsky,

vielä yksi päivä!

Kuolema on varmasti

pelkkä unen toveri.

 

Talvi tulee pian, lintuni.

Mutta pyydän.

Isoäiti kerjää almuani.

 

Kuori minut tästä pronssikuorestani,

sillä enää en voi pois heistä

kääntää katsettani.

 

Pääsky, pikku pääsky,

etkö jäisi vielä?

Minun pienin lintuni,

olet suurin sankari.

Pääsky, pikku pääsky,

vielä yksi päivä!

Kuolema on varmasti

pelkkä unen toveri.

 

Kuolema on varmasti

pelkkä unen toveri.

 

Pakkanen sydämen

halkaisi, kai.

 

 

 

Muistatko keinut?  

(san. Turkka Hautala)

 

Muista metsäpolut ja tiet.

Muista puiden juurten voima.

Muista, että meitä on monta.

 

Muista äiti, muista minut.

Muista ne, jotka kaipaamaan jäävät.

Muista, että meitä on monta.

 

Oon aina ollut tyhmä mies.

Vaan tällä kertaa sanoissani on perää.

En oo koskaan ollut viisas mies.

Mut tän tiedän: vielä kannattaa elää.

 

Muista vesi huhtikuussa.

Huhtikuussa irtoova vesi!

Kuinka sitä, sitä on paljon.

 

Sanot, että oot yksin.

Sanot olevasi liian yksin.

Muista meitä, meitä on monta.

 

Oon aina ollut tyhmä mies.

Vaan tällä kertaa sanoissani on perää.

En oo koskaan ollut viisas mies.

Mut tän tiedän: vielä kannattaa elää.

 

Muistatko keinut?

Muistatko lapset hyppäävät?

Muistatko metsän, polut ja tien?

Muistatko jäiden lähdön ja joen?

Muistathan keinut.