Satakieli

​

Olet alasti kiehtova. 

Olet mosaiikkia. 

Olet vapaata valoa ja säde peilipallossa. 

Olet kulmikas kulmassa, mutta suorin suorista.

​

Olet salaisuus ja olet sade. 

Olet lintu lennossa. 

Olet satakieli. 

Olet sade satakielen laulussa.

​

Anna minunkin kokeilla, millaista on sinuna! 

Millainen on tähtihelma

ja ruuna valkea. 

Millainen on onnesta räjähtävä unelma.

​

Olet salaisuus ja olet sade. 

Olet lintu lennossa. 

Olet satakieli. 

Olet sade satakielen laulussa.

​

Olet salaisuus. 

Olet sade satakielen laulussa.

​

- - 

​

Kanssasi osaan lentää 

ja minussa on sadepisaroiden voima.

​

Eikä ikinä sinusta tule häkkilintua. 

Eikä ikinä sinusta tule häkkilintua.

​

​

​

​

​

Kunnes tuuli käy yllemme

​

Älä vielä lopeta. Älä vielä lopeta. 

​

Onnea ei paeta, vain järkensä voi hukata. 

Tässä on se tarina.

​

Sileä tyttö, silkoinen suu. 

Palava poika, tuu pian, tuu. 

Suutelisi loputtomiin. 

Suutelisit loputtomiin.

​

Kunnes.

​

Kunnes tuuli käy yllemme 

ja tyhjää ilmaa hapuilemme 

ja ruumisparkoina itkemme

sen vuoksi, minkä löysimme.

​

Kunnes tuuli käy yllemme

ja kruunut päässä vaeltelemme 

ja orjantappuraa nielemme 

sen vuoksi, minkä löysimme.

​

Älä vielä lopeta. Älä vielä lopeta. 

​

Kauanko voi luvata? Kauasko voi karata? 

Lähdetään, ei palata.

​

Hapero tyttö, harsoinen suu.

Repalepoika, rentukkaluu.

Rakastin sua, se on aina niin.

Rakastit mua, se on aina niin.

​

Kunnes.

​

Kunnes tuuli käy yllemme 

ja tyhjää ilmaa hapuilemme 

ja ruumisparkoina itkemme

sen vuoksi, minkä löysimme.

​

Kunnes tuuli käy yllemme

ja kruunut päässä vaeltelemme 

ja orjantappuraa nielemme 

sen vuoksi, minkä löysimme.

​

Rakastin sua, se on aina niin.

Rakastit mua, se on aina niin.

​

​

​

​

​

Surusilmäinen 

​

Sitten tapahtuikin niin, 

että pikku prinsessasta 

tuli melankolinen. 

Minä tiesin, että nyt hän on aikuinen.

​

Loppu lapsuuden. 

Silloin oli tyyni ilta, 

kello oli seitsemän, 

ja hän katsoi kauas, yli elämän.

​

”Hei surusilmäinen, 

et koskaan oo ollut auringon lapsi, 

koskaan oo tullut valon omaksi. 

Se on maailman syy.”

​

”Surusilmäinen, 

et koskaan oo ollut väärässä siitä:

tänään rakkaus on sellaista, ettei se riitä. 

Se on maailman syy.”

​

Hän meni huoneeseensa, 

katsoi peilikuvaansa 

ja otti kirjekuoren laatikosta.

​

”Lue tämä kun oot vanha, 

vasta kun oot 44. 

Halusin kirjoittaa nyt, tänään, 

kun tajuun miten tulee olemaan.”

​

”Hei surusilmäinen, 

et koskaan oo ollut auringon lapsi, 

koskaan oo tullut valon omaksi. 

Se on maailman syy.”

​

”Surusilmäinen, 

et koskaan oo ollut väärässä siitä: 

tänään rakkaus on sellaista, ettei se riitä. 

Se on maailman syy.”

​

​

​

​

​

Pesäpuu palaa

​

Pesäpuu palaa.

Liekki kaataa metsää.

Ne ovat hulluja,

ne piirittävät meitä.

Täytyy lähteä.

Teidät täytyy saada turvaan.

​

- -

​

Päästin lapsen kädestä.

Näytin mistä polku alkaa.

Oli hyvästeltävä,

kiire saada heidät turvaan.

​

- -

​

Oli hyvästeltävä.

Oli hyvästeltävä.

​

- -

​

Viimeinen yö on murhaa,

tää viimeinen yö,

ja aamu taakkani.

​

​

​

​

​

Jälki

​

Murtaudumme sisälle taloon

ja oveen jälki.

​

Voimme herättää nämä huoneet eloon

niin että niihin jää jälki.

​

Ja nyt kun astumme ikkunan valoon

jää silmiimme jälki.

​

Jäämme asumaan vallattuun taloon.

Meistä jää jälki.

​

Jäämme asumaan vallattuun taloon.

Meistä jää jälki.

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

Sudet

​

Rakas, minä tunnistin hajusi heti.

Siinä tuoksui huulies punainen veri.

​

Tulen viimeinkin, tulen vuosien takaa.

Tulen suon kautta, luoksesi karkaan.

​

Suu. 

Suu. 

​

Sudet toisiansa ulvovat.

Minä ajattelen suudelmaa.

​

Tulen kaupungista johon iäksi hukuin.

Tulen elämästä jossa koiraksi totuin.

​

Tulen koska kuulin mun tuttuni kutsun.

Tulen koska tuuli toi sinusta hajun.

​

Suu. 

Suu. 

​

Sudet toisiansa ulvovat.

Minä ajattelen suudelmaa.

Sudet toisiansa ulvovat.

Sudet toisiansa ulvovat.

​

Suu.

​

Minä ajattelen suudelmaa.

Minä ajattelen suudelmaa.

Sudet toisiansa ulvovat.

Minä ajattelen suudelmaa,

ajattelen suudelmaa.

​

​

​

​

​

Varjokuva

​

Katosit niin nopeasti, 

jätit tänne varjosi.

Ihollani siitä asti 

tunnen ääriviivasi.

​

Et ole minun, vaan toisen oma.

Et ole minun, vaan toisen oma.

​

Ole haamu eilisen, muistonpalanen.

​

Minä manaan sinut hautaan.

Suostu nyt jo lähtemään.

Etsin jonkun joka auttaa.

Jonkun joka on järjissään.

​

Et ole totta, vaan varjokuva.

Et ole totta, vaan varjokuva.

​

Ole haamu eilisen, muistonpalanen.

​

Ole haamu eilisen, muistonpalanen.

​

Ole haamu eilisen, pelkkä muistonpalanen.

​

Ole haamu eilisen, muistonpalanen.

​

Haamu eilisen, eilisen.

​

​

​

​

​

​

Unessa olet luonani

​

- - 

​

​

​

​

​

​

Amerikka

​

Mutta jossain on toinen ranta.

Australia, Amerikka.

​

Veden päällä makaa sumu.

Jostain kuuluu juhlan humu.

​

Meri alkaa rannastaan.

Tästä pääsee maailmaan.

Amerikka vartoaa.

Laiva, lähde keinumaan.

​

Laiva on nyt mulle kehto,

tuulenviri tuonen lehto.

​

Synnyn kohta toiseen maahan.

Elän, koska elin kerran.

​

Meri alkaa rannastaan.

Tästä pääsee maailmaan.

Amerikka vartoaa.

Laiva, lähde keinumaan.

​

​

​

​

​

​

Aika on kuin perhonen

​

Aika on kuin perhonen.

Aika on kuin perhonen.

Muistuttaa toista takaa vuosien,

muistuttaa takaa vuosien.

​

Emme pelkää elämää.

Emme pelkää elämää.

Lennämme aina liki kynttilää,

uudelleen liki kynttilää.