Ainokaiseni

​

Jää läpi päivien harmaiden,

läpi syksyn ja horroksen.

Jää luokseni.

​

Mee, ja pimeät kuukaudet

ovat pitkät kuin vuodet,

vuosikymmenet.

​

Jää, mun silmäteräni,

ainokaiseni.

​

Ainokaiseni. 

Ainokaiseni.

​

Kun meet, maa ei ehdi lakastua,

se mätänee paikoilleen, 

niille sijoilleen.

​

Jää, oi jääthän viereeni,

silmäteräni, ainokaiseni.

​

Ainokaiseni.

Ainokaiseni.

​

​

​

Murhalaulu

​

Joka kymmenes sekunti, 

24 tuntia, 240 desibelin voimalla.

Yhtiöiden laivoilta syvyyspommeja.

Olen ihminen ja kapteeni 

helvetinkoneessa.

​

Saatana pauhaa.

Miten voit nukkua

tässä melussa lainkaan?

Tiedän äänien rikkovan Jäämeren.

Kuka on syyllinen, sanohan.

​

Aamuöisin hyräilen murhalaulua. 

Vaikka mieluummin kuvittelisin 

uivia valaita.

Me tapamme, kun tahdomme, 

ja nyt me tahdomme.

Teidän henkenne voi pelastaa

bensiiniautomme.

​

Saatana pauhaa.

Miten voit nukkua

tässä melussa lainkaan?

Tiedän äänien rikkovan Jäämeren.

Kuka on syyllinen, sanohan.

​

Saatana pauhaa.

Miten voit nukkua

tässä melussa lainkaan?

Tiedän äänien rikkovan Jäämeren, 

rikkovan Jäämeren.

​

​

​

Mitä on ihminen

​

Matka alkaa, kun taivaan hyvä kuu

antaa valoaan.

Mutta sitten vene kaatuu.

Kuka pelastuu?

​

Vaellat pellolla, odotat rekkoja,

kannat mukana 

yhtä pienenpientä muistoa

vaimosta.

​

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jolle sanoa ei osaa sanaakaan?

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jonka edessä sielu on hiljaa?

​

Toisen näytöksen alku 

on vieras maa.

Viranomainen tulee sinua vastaan.

Ja kertoo, ettet saa ja mitä saat.

​

Mielenosoitus. Luminen pihamaa.

Mitä ne huutavat.

Miksi ne yöllä ampuivat

raketin ikkunaan?

​

Ja sitten kadulla mustat sotilaat.

Pellet ja sotilaat.

Hei! Tämä on jotenkin

todella outo maa.

​

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jolle sanoa ei osaa sanaakaan?

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jonka edessä sielu on hiljaa?

​

Mitä on ihminen?

Onko se sellainen,

jonka edessä sielu on hiljaa?

​

​

​

Jos Annikalta kysytään

​

Tulivuori jäi taas huomaamatta,

vaikka purkaus kuului taivaisiin.

Ja vaikka maa järisee

kuukaudesta kuukauteen,

se ei tuu uutisiin.

​

Jos Annikalta kysytään,

hän on vain vähän yksin.

Jos Annikaa pyytää selittään,

niin hän vain vaikenee täysin.

​

Ettekö ymmärrä?

Juuri nyt joen yläjuoksulla

pato rakoilee.

Kaikki on vialla.

Pommikuoppia sydämen paikalla.

Mitä mä nyt teen?

​

Jos Annikalta kysytään,

hän on vain vähän yksin.

Jos Annikaa pyytää selittään,

niin hän vain vaikenee täysin.

​

Jos Annikalta kysytään.

Jos Annikalta kysytään.

​

Kaikki on vialla.

Pommikuoppia sydämen paikalla.

​

​

​

Täytyy ajaa suoraan

​

Täytyy ajaa suoraan,

ettei ojaan suistuta.

Jos näet, että nukahdan,

hereille muistuta.

Minä olen hengissä,

tämä on henkilöautoilua.

​

Itsestäänselvää ei oo 

mikään milloinkaan.

Sinä olet siinä, 

mikä ihme se onkaan,

eikö vain?

Tämä on elämä, ja tuolla 

kuolema vilkuttaa.

​

Tiellä kesken kaiken iskee pelko.

Jospa vahingossa ratti kääntyy.

Pakko uskaltaa,

ja vain ajaa suoraan.

​

Kesäretki mummolaan

tai töihin Nakkilaan.

Kesäretki Nakkilaan

tai töihin mummolaan.

No pöhlö pöhlö,

se vaan mua naurattaa,

että kun saa

vielä matkustaa.

​

Tiellä kesken kaiken iskee pelko.

Jospa vahingossa ratti kääntyy.

Pakko uskaltaa,

ja vain ajaa suoraan.

​

Ajaa suoraan.

Ajaa suoraan.

​

​

​

Voi ei, vuodet kiitävät

​

Saat vielä hetken elää.

Rakastutko vielä kerran 

vai aloitatko heti jotain

vaarallisia harrastuksia?

​

Saat vielä hetken elää.

Kuunteletko linnunlaulua

vai huminaa kaupungista,

jonne kaltaisesi vaeltavat?

​

Voi ei, vuodet kiitävät.

Jonkun muun syntymäpäivä!

Seis, seis, jäisin tässä kyydistä!

Onko teillä laskuvarjoja?

​

Kuunteletko linnunlaulua

vai huminaa kaupungista,

jonne kaltaisesi vaeltavat?

​

Saat vielä hetken elää.

Sinulla on kaikki aika, eikä mitään.

Niinkö se käy?

Aika kului, kunnes pakeni.

​

Voi ei, vuodet kiitävät.

Jonkun muun syntymäpäivä!

Seis, seis, jäisin tässä kyydistä!

Onko teillä laskuvarjoja?

​

Du-du-dud-du-dud-duu-du-du!

​

Voi ei, vuodet kiitävät.

Jonkun muun syntymäpäivä!

Syntymäpäivä…

Syntymäpäivä?

Syntymäpäivä.

​

​

​

Kohta olemme

​

Säikähdämme laukauksen ääntä.

Se oli kellon viisari.

Säpsähtelemme keskellä yötä.

Nukahdamme hetkeksi.

​

Aurinko!

​

Aika meidät ohittaa.

Eilen olimme paljon nuoremmat.

Aika meidät ohittaa.

Kohta olemme puun juurella.

​

Varjomme käyvät kohteliaiksi.

Kumartavat kauniisti.

Ottavat kädestä kumpaakin kiinni.

Katson vielä taakseni.

​

Aika meidät ohittaa.

Eilen olimme paljon nuoremmat.

Aika meidät ohittaa.

Kohta olemme puun juurella.

Aika meidät ohittaa.

Kohta olemme puun juurella.

​

​

​

Olen pahoillani, rakas Charlotta

​

Sitten, kun oot tarpeeksi vanha,

ja minä olen ruohoa asvaltin raossa,

voit ymmärtää jo näitä sanoja

niiltä päiviltä, kun suuren linjan käänne 

oli tapahtumassa

ja kun taisteleva humanisti 

usein mietti luovuttamista.

​

Ne ovat lämmintä metallia,

johtajia parrasvaloissa.

Nyt iltalehden toimituksessa 

ja nyt konsultteja liukuhihnalla.

Ne ovat lämmintä metallia.

Ne ovat uskollinen lakeija.

Nyt ne ovat viattomia,

toimivat vain niin kuin pitää toimia.

​

(Charlotta!)

​

Sitten, kun oot tarpeeksi vanha,

ja minä olen ruohoa asvaltin raossa,

voit ymmärtää jo näitä sanoja

niiltä päiviltä, kun hetken verran 

esitettiin huolestunutta.

Mutta raha tuoksui aina enemmän 

enimmäkseen rahalta.

​

Ne ovat lämmintä metallia,

ne ovat kilpaurheilijoita,

ne tottelevat euroviisuissa,

ne ovat paperisilppua ja

ne ovat lämmintä metallia,

ovat vaihdettava valuutta,

ovat mairea ministeri ja

ovat oikealla puolella.

​

Ne ovat lämmintä metallia,

toimivat vain niin kuin pitää toimia.

Niitä on jo mahdotonta torjua.

Olen pahoillani, rakas Charlotta.

​

Ne ovat lämmintä metallia.

Olen pahoillani, rakas Charlotta.

​

(Charlotta, Charlotta!)

​

​

​

Pääsky, pikku pääsky

​

Nyt, kun olen pronssipatsas,

näen kaupungin varjokulmiin.

Näen, kuinka he taistelevat hiljaisesti.

​

Vietkö heille kultahileen

kulmiltani, viethän pian?

Huomenna saat jalokivet rinnastani.

​

Pääsky, pikku pääsky,

etkö jäisi vielä?

Minun pienin lintuni,

olet suurin sankari.

Pääsky, pikku pääsky,

vielä yksi päivä!

Kuolema on varmasti

pelkkä unen toveri.

​

Talvi tulee pian, lintuni.

Mutta pyydän.

Isoäiti kerjää almuani.

​

Kuori minut tästä pronssikuorestani,

sillä enää en voi pois heistä 

kääntää katsettani.

​

Pääsky, pikku pääsky,

etkö jäisi vielä?

Minun pienin lintuni,

olet suurin sankari.

Pääsky, pikku pääsky,

vielä yksi päivä!

Kuolema on varmasti

pelkkä unen toveri.

​

Kuolema on varmasti

pelkkä unen toveri.

​

Pakkanen sydämen 

halkaisi, kai.

​

​

​

Muistatko keinut? 

(san. Turkka Hautala)

​

Muista metsäpolut ja tiet.

Muista puiden juurten voima.

Muista, että meitä on monta.

​

Muista äiti, muista minut.

Muista ne, jotka kaipaamaan jäävät.

Muista, että meitä on monta.

​

Oon aina ollut tyhmä mies.

Vaan tällä kertaa sanoissani on perää.

En oo koskaan ollut viisas mies.

Mut tän tiedän: vielä kannattaa elää.

​

Muista vesi huhtikuussa.

Huhtikuussa irtoova vesi!

Kuinka sitä, sitä on paljon.

​

Sanot, että oot yksin.

Sanot olevasi liian yksin.

Muista meitä, meitä on monta.

​

Oon aina ollut tyhmä mies.

Vaan tällä kertaa sanoissani on perää.

En oo koskaan ollut viisas mies.

Mut tän tiedän: vielä kannattaa elää.

​

Muistatko keinut?

Muistatko lapset hyppäävät?

Muistatko metsän, polut ja tien?

Muistatko jäiden lähdön ja joen?

Muistathan keinut.

​

MURHALAULUT 

(2016)

​

Ainokaiseni

Murhalaulu

Mitä on ihminen

Jos Annikalta kysytään

Täytyy ajaa suoraan

Voi ei, vuodet kiitävät

Kohta olemme

Olen pahoillani, rakas Charlotta

Pääsky, pikku pääsky

Muistatko keinut?

​

​

Kuuntele/hanki:

Spotify

Levykauppa X

​

Kuvapaketti tästä.

​

​

Jussi Ojajärvi – laulu, soitto ja kone

Johnny (Kari) Lounela – kitaroita (2, 5, 6, 8) 

Elina Niiranen – taustalaulu (1, 3, 4, 6, 9, 10)

Aleksi Itkonen – rummut ja perkussioita (1–3, 5–10) 

Aino Holma – viulu (2, 3, 5, 7 ,10) ja taustalaulu (7)

Elina Honkonen – sello (2, 3, 5, 7, 10)

Markus Lampela – tinapilli ja matala pilli (3, 10)

​

Säv. san. sov. Ojajärvi, paitsi 

10: san. Turkka Hautala

2, 5, 6, 8: sov. Ojajärvi & Lounela

7: sov. Ojajärvi & Itkonen

​

Äänitys Jussi sekä Johnny ja Aleksi 

Miksaus Jussi, kommenttiapuna Johnny

Masterointi Jaakko Viitalähde ,

Virtalähde Mastering

​

Kannen kuvat Jussi sekä Merja Vedenjuoksu 

Layout Aki Ala-Kokko, American Brothers

​

Tampere, Durham, Oulu 

2009–2016

​

”Hyvää yötä, hyvää yötä! 

Kätten pauketta nyt vaan! 

Puk hän pysyy sanassaan.”